Sähkövarastoista on hyvää vauhtia tulossa keskeinen osa tulevaisuuden hajautettua ja joustavaa energiajärjestelmää, jossa fossiiliset energialähteet korvataan uusiutuvalla energialla, kuten tuulivoimalla.
Suuret murrokset tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia valppaalle sijoittajalle. Tämä artikkeli esittelee lyhyesti keskeisimpiä seikkoja, joita sijoittajan on hyvä ymmärtää verkkomittakaavan sähkövarastohankkeista, niiden tuotoista ja tuottojen optimoinnista.
Sijoittajan kannattaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja usein ensimmäisten joukossa. Sähkövarastomarkkina tosin on kasvanut lyhyellä aikavälillä nopeasti, eikä ensimmäisten joukkoon ole enää pääsyä. Onko juna siis jo mennyt?
Ei sentään, vastaa Cactoksen CFO Sampsa Hämäläinen. Vaikka sähkövarastojen markkinalta saatavat tuotot ovat laskeneet huippuvuosista, ovat myös sähkövarastojen investointikustannukset tulleet alas. Markkina ei ole kadonnut minnekään ja grid scale-, eli verkkomittakaavan, hankkeet ovat edelleen kannattavia.
Hämäläisen mukaan uusien teknologioiden kohdalla on tyypillistä, että sijoittajat säntäävät samaan markkinaan yhtä aikaa, jolloin yli-investointien vaara kasvaa. Niin kävi tuulivoiman kanssa ja tulee todennäköisesti käymään myös esimerkiksi tekoälyn kanssa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että sijoituksen kanssa kannattaisi jäädä odottelemaan tiettyä hetkeä, Hämäläinen muistuttaa. Jos markkinaan haluaa mukaan, kannattaa toimia mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
“Sijoitukset sähkövarastoihin kannattaa joka tapauksessa suunnitella pitkälle aikavälille”, Hämäläinen sanoo. “Pikavoittoja ei ole tarjolla.”
Toistaiseksi markkinassa on tarjolla kohtalaisen hyviä tuottoja, mutta ennen pitkää ne painuvat alas teknologian halpenemisen ja lisääntyvien investointien myötä. Juuri nyt huomio kannattaakin kiinnittää siihen, miten nopeasti sähkövarastohanke saadaan toimitettua ja osallistettua markkinoille. Pienemmän kokoluokan grid scale -hankkeet ovat tässä suhteessa ketterämpiä kuin jättihankkeet, vaikka ne voivatkin hävitä yksikkökustannuksissa, Hämäläinen arvioi.
Sähkövarastot ovat tähän asti maksaneet itsensä takaisin keskimäärin 2–3 vuodessa olettaen, ettei sähkövaraston ole tarvinnut odottaa markkinalle pääsyä pitkään. Puolen vuoden tai vuodenkin mittainen viivästys toimituksessa voi vaikuttaa koko hankkeesta saatavaan tuottoon suhteessa paljon, kun alkupään hyviä tuottoja menetetään.
“Jos toisella kestää toimitus 1,5 vuotta ja toisella puoli vuotta, niin sillä rahalla, jonka saa vuoden aikana sähkön reservi- ja tukkumarkkinoilta, on sijoittajalle aika iso merkitys” Hämäläinen toteaa.
Tähän mennessä sähkövarastojen tuotot ovat syntyneet reservimarkkinoista, mutta loputon markkina se ei Hämäläisen mukaan ole. Tulevaisuudessa tuotot haetaan tukkumarkkinoilta, minkä lisäksi Fingrid kehittää parhaillaan markkinaa, jossa pyritään tuomaan sähkövarastot siirto- ja kantaverkon tueksi.
Uusia markkinoita voi Hämäläisen mukaan tällöin syntyä sähköverkon pullonkauloihin ja solmukohtiin, kun energiaa ei enää myydä geneerisesti Suomessa, vaan tietyssä kohtaa verkkoa.
“Sijoittajan voi olla relevanttia pohtia, missä sähkövarasto maantieteellisesti sijaitsee, koska sillä voi olla merkitystä tulevaisuuden tuottoihin”, Hämäläinen toteaa. “Esimerkiksi pullonkaulat sijaitsevat todennäköisesti lähellä tuotantoa tai kulutusta.”
Hämäläisen mielestä on selvää, että sähkövarastoja tullaan tavalla tai toisella tarvitsemaan tulevaisuuden hajautetussa energiainfrastruktuurissa – etenkin, jos toinen vaihtoehto on vetää vain lisää kallista kaapelia.
Sähkövarastojen akut kuluvat käytössä, eli kun niitä ladataan ja puretaan. Mitä useammin akkua lataa ja purkaa, sitä enemmän se kuluu. Hämäläisen mielestä akkujen elinikää ei silti kannata ylioptimoida tuottojen kustannuksella, vaikka sijoitusta suunnittelisikin pitkälle aikavälille.
Hämäläinen konkretisoi optimointia kahden esimerkin avulla: yksi haluaa käyttää akkuja täydellä teholla, jolloin niiden elinikä lyhenee, mutta alkupään tuotot kasvavat. Toinen taas haluaa maltillisella käytöllä pidentää akkujen elinikää, jolloin tuotot ovat pienempiä, mutta hajautuvat pidemmälle aikavälille.
“Jos akkuja käyttää nyt kovalla teholla ja saa sillä paremman tuoton, niin kannattaako se suhteessa siihen, että akun elinkaari olisikin vähän pidempi?” Hämäläinen tiivistää.
Yhtä oikeaa tapaa optimoida akkujen käyttöä tuskin on, mutta Hämäläinen itse kallistuisi ottamaan enemmän tuottoja nyt. Näin siksi, ettei kukaan lopulta tiedä, miten maailma makaa 20 vuoden päästä.
“Sitä paitsi rahoittajat haluavat yleensä omansa pois hankkeesta jo ensimmäisten vuosien aikana.”
Hämäläinen muistuttaa, että käytön lisäksi akkujen elinikään vaikuttaa puhtaasti myös aika, jonka kuluessa muutkin sähkövaraston osat kuluvat siinä, missä teknologia yleensäkin.
Hämäläisen mukaan niin sanottu akkurauta on toimittajasta toiseen melko samaa, mutta ero on siinä, mistä päin maailmaa akunhallinta- ja ohjausjärjestelmät tulevat.
Jos tietoturva on huonosti hoidettu, joku voi teoriassa murtautua sähkövaraston ohjausjärjestelmään ja sitä kautta aiheuttaa häiriötä sähköverkossa, millä voi olla isojakin vaikutuksia yhteiskunnan toimintakykyyn.
Osittain tästä syystä teknologiaan liittyy poliittisia riskejä, Hämäläinen sanoo.
Epätodennäköinen – mutta ei täysin mahdoton – skenaario on, että EU kieltäisi esimerkiksi kiinalaisia sulautettuja järjestelmiä ohjaavien laitteiden kytkemisen kriittiseen infrastruktuuriin, kuten sähköverkkoon. Vastaavaa on jo nähty Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Baltian maissa, joiden 5G-verkoissa kiinalaisvalmisteisten laitteiden käyttö on kielletty tai rajoitettu.
Poliittiset riskit eivät Hämäläisen mukaan kuitenkaan koske kaikkia toimijoita samalla tavalla. Esimerkiksi Cactoksen tuotteissa on panostettu kotimaisuuteen ja järjestelmissä käytetään suomalaista teknologiaa, mikä tekee niistä turvallisia niin Suomessa kuin muuallakin.
Haluatko kuulla lisää Cactoksen sähkövarastoista? Ota yhteyttä, niin keskustellaan lisää tarpeistanne.
