.jpg)
Tämä blogikirjoitus on jatkoa sähkömarkkina-asiantuntijamme Tatu Kullan Reservimarkkinat 2026: Miksi tuotot ovat laskeneet ja mitä se tarkoittaa akkuinvestoinneille? -kirjoitukselle.
Edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin reservimarkkinoita ja syitä siihen, miksi reservimarkkinoilta saatavat tuotot ovat viime aikoina laskeneet merkittävästi. Samassa kirjoituksessa totesin, että akuilla voi saada hyötyjä muualtakin kuin reservimarkkinoilta.
Tässä kirjoituksessa pyrin kertomaan, miten asiakkaan tiloihin asennetuilla akuilla voidaan tuottaa arvoa vaikka reservimarkkinoilta saatava tuotto laskisikin. Akku voi tuottaa konkreettista arvoa suoraan siellä, missä sähköä kulutetaan riippumatta siitä, mitä reservimarkkinoilla tapahtuu.
Käytännössä tämä kirjoitus käsittelee siis akuilla saavutettavia paikallisia hyötyjä. Joissakin tapauksissa akuilla paikallisesti tehtävät palvelut voivat hyödyttää samanaikaisesti sekä asiakasta että jakeluverkkoa. Seuraavaksi käyn läpi palveluittain niitä asioita, joita akuilla voidaan tehdä reservimarkkinaosallistumisen lisäksi.
Varavoima on monelle meistä se ensimmäinen paikallinen hyöty, joka tulee mieleen kun kysytään, mitä akuilla voi tehdä. On totta, että akku on erinomainen varavoimanlähde: se on huoltovapaa verrattuna esimerkiksi diesel-generaattoriin, reagoi sähkökatkoihin välittömästi eikä vaadi manuaalista käynnistämistä. Varavoima lähtee käyntiin oli asiakas paikalla tai ei.
Jotta akku voi toimia varavoimana, on sähköturvallisuudesta pidettävä huolta ja sähköpääkeskus on varustettava niin, että mahdollisen sähkökatkon sattuessa akku ei syötä sähköä jännitteettömänä olevaan sähköverkkoon, sillä tämä voisi vaarantaa sähköverkkoa korjaavan henkilöstön hengen.
Akkujen heikkous varavoimana on luonnollisesti rajallinen varastointikapasiteetti, mutta varsinkin alueilla, joilla on toistuvia lyhyitä sähkökatkoja, akut voivat parantaa esimerkiksi tuotantolaitoksen toiminnan jatkuvuutta merkittävästi. Suomessa valtaosa sähkökatkoista on lyhyitä: Energiateollisuus ry:n keskeytystilaston mukaan yli puolet katkoista kestää alle tunnin, joten akut soveltuvat täällä mainiosti varavoimalähteeksi.
Load shiftingillä tarkoitetaan kuormansiirtoa. Yksinkertaisimmillaan akulla tehtävä kuormansiirto voi olla sitä, että sähköä ostetaan akkuun pörssistä halvalla yöaikaan ja akkua puretaan aamun kulutushuipun aikana, jolloin sähkön spot-hinta olisi korkea.
Yhtä lailla kuormansiirtoa on se, että ladataan paikallisesti tuotettua aurinkoenergiaa akkuun auringon paistaessa ja puretaan itse tuotettua energiaa illemmalla omaan käyttöön.
Kuormansiirto näkyy suoraan asiakkaan sähkölaskulla alentuneena sähkön hintana ja paikallisen tuotannon tehokas hyödyntäminen laskee myös sähkönsiirtolaskua.
Peak shavingilla tarkoitetaan kulutushuippujen leikkaamista. Akulla voidaan tasoittaa asiakkaan sähkönkulutuksen huippuja ja näin voidaan vaikuttaa asiakkaan maksamaan jakeluverkkoyhtiön tehotariffiin eli tehomaksuun. Tehotariffit poikkeavat jakeluverkkoyhtiöittäin, mutta tyypillisesti ne perustuvat esimerkiksi kuukauden suurimpaan tuntikeskitehoon.
Esimerkki: Tyypillinen tehotariffi on Suomessa keskimäärin noin 4 €/kW/kk, mitattuna kuukauden maksimituntikeskitehosta, ja monessa tapauksessa tehomaksua laskutetaan 40 kW:n ylittävästä kulutuksesta. Otetaan tarkasteluun kuvitteellinen teollisuuslaitos, jolla on varsin vakaa 100 kW:n kulutus, mutta aamuisin ja iltaisin tuotantoprosessista johtuen tulee tunnin mittaiset 200 kW:n kulutuspiikit. Tehomaksu määräytyy kuukauden korkeimman kulutuspiikin mukaan ja olisi keskivertosähköyhtiöllä suuruudeltaan (200 kW-40 kW) x 4 €/kW = 640 €/kk.
Jos teollisuuslaitoksella olisi käytössä yli 100kW:n suuruinen akusto, kulutuspiikit voitaisiin leikata ja kuorma olisi tasainen 100 kW. Tällöin tehomaksuksi muodostuisikin (100 kW-40 kW) x 4 €/kW = 240 €/kk. Akun käyttäminen kulutushuippujen tasaamiseen kuvitteellisella teollisuuslaitoksellamme kahtena tuntina vuorokaudessa säästäisi siis tässä yksinkertaistetussa esimerkissä 400 €/kk alentuneina tehomaksuina.
Yhteiskunnan sähköistyessä uusien sähköliittymien saatavuus on heikentynyt ja riittävää tehoa tarjoavaa liittymää ei välttämättä saakaan ilman vuosien odottamista. Akkujen avulla on mahdollista ostaa ikään kuin virtuaalista liittymätehoa. Tämä lienee helpoin kuvata esimerkin kautta.
Suunniteltu teollisuuslaitos käyttää tehoa keskimäärin 800 kW, mutta prosessissa on ajoittaisia 1500 kW kulutuspiikkejä. Sähköverkkoyhtiöllä on tarjota nyt 1000 kW liittymä, mutta 1500 kW:n liittymää voisi joutua odottamaan kolme vuotta johtuen sähkönjakeluyhtiön verkon vahvistustarpeista. Jos suunnitellun tehtaan kylkeen asennetaan 500 kW akkuja, saadaan tarvittavaa tehoa jo nyt, eikä investointia tarvitse lykätä kolmea vuotta sähköliittymän saatavuuden takia.
Sähköverkossa kulkee kahdenlaista tehoa: pätöteho (W) tekee varsinaisen työn, ja pyörittää moottoreita, lämmittää vastuksia sekä valaisee tiloja. Loisteho (VAr) sen sijaan ei tee työtä, mutta se kulkee silti johtimissa edestakaisin moottorien ja muuntajien magneettikenttien takia. Liika loisteho kuormittaa verkkoa turhaan ja heikentää jännitteen tasoa.
Joissain tapauksissa sähkön käyttökohteen kulutus joko tuottaa tai kuluttaa paljon loistehoa ja tämä saattaa aiheuttaa jakeluverkkoyhtiölle haasteita sähköverkon jännitteenhallinnassa. Akkuja voidaan käyttää myös loistehon kompensoinnissa varsin tehokkaasti kiitos akkujen invertterien tarkan tehokulman säädettävyyden.
Käytännöt loistehomaksuista vaihtelevat suuresti verkkoyhtiöittäin ja loistehoa voidaan kompensoida tehokkaasti erillisillä kompensaattoreilla, joita onkin asennettu paljon sellaisiin kohteisiin, joissa loisteho on muodostunut ongelmaksi. Akkujen käyttöä loistehon kompensointiin kannattaakin harkita varsinkin uudisrakennuskohteissa, joissa verkkoyhtiö veloittaa loistehon antoa tai ottoa raskaasti ja jo rakennusvaiheessa tiedetään, että kohde tulee tuottamaan tai ottamaan loistehoa paljon verkosta.
Akkujen käyttöä loistehon kompensointiin voi olla mielekästä harkita myös sellaisissa kohteissa, joissa nykyiset kompensaattorit eivät vastaa riittävän tarkasti muutoksiin tai pysty käsittelemään loistehopiikkejä.
Jakeluverkkoyhtiöt ovat pikkuhiljaa havahtumassa siihen, että heidän verkoissaan on laitteita, joilla voidaan helpottaa jakeluverkkoyhtiön sähkönsiirron suunnittelua ja hallintaa. Tästä esimerkkinä on Helen Sähköverkon ja Fingridin aloittama Finflex -joustomarkkina, joilla Helsingin jakeluverkkoyhtiö voi ostaa joustoa markkinaehtoisesti omaan tarpeeseensa.
Esimerkiksi Norjassa, jossa jakeluverkkoyhtiöiden tilanne on paljon tukalampi kuin Suomessa, nämä markkinat kattavat jo suuren osan Norjaa. Jakeluverkkoyhtiön siirtojenhallintaan osallistuminen markkinaehtoisesti voidaan lukea paikalliseksi hyödyksi, sillä vaikka kyseessä onkin markkina, sen tavoite on varmistaa sähkönjakelu alueellisesti, ei valtakunnallisesti kuten reservimarkkinoilla.
Akuilla voidaan siis tehdä asiakkaan tiloissa vaikka mitä. Yllä kuvattujen palveluiden saaminen toimimaan, varsinkin samanaikaisesti, vaatii kuitenkin akkujen toimittajalta syvää ymmärrystä asiakkaan toimintaympäristöstä, prosesseista sekä sähkönkäytöstä ja -tuotannosta. Kun näiden palveluiden tuottaminen yhdistetään vielä reservi- ja sähkön tukkumarkkinoilla toimimiseen, ollaan niin sanotusti jännän äärellä. Muuttujia on paljon, dataa on valtavasti ja päätöksiä pitää tehdä jatkuvasti. Tämä asettaa akkujen toimittajalle ja käytetyille optimointijärjestelmille melkoisen haasteen.
Eri markkinoiden ja paikallisten palveluiden yhteensovittaminen on mahdollista. Valitettavasti kaikki akkualan toimijat eivät ole tässä onnistuneet ja media kirjoittaa jatkuvasti uutisia siitä, kuinka asiakkaat ovat pettyneet hankkimiinsa akkuihin.
Tässä on ratkaisevia eroja toimijoiden välillä. Jos toimija vastaa kokonaisvaltaisesti akun suunnittelusta, valmistuksesta, operoimisesta ja markkinaosallistumisesta, sekä ymmärtää syvällisesti paikallisten hyötyjen merkityksen asiakkaalle, on akun kokonaisoptimointi järkevämpi toteuttaa ja koko ketju puhuu samaa kieltä.
Akut ovat varsinaisia monitoimityökaluja, mutta kuten minkä tahansa työkalun käyttö, akkujenkin käyttö vaatii ammattitaitoa.
Akkuinvestoinnin kannattavuus ei riipu siis pelkästään akun edullisesta hinnasta tai teknisestä ylivertaisuudesta. Suurin kannattavuusajuri on akun kokonaisoptimointi, eli akun integrointi asiakkaan infrastruktuuriin ja sähkömarkkinoihin samanaikaisesti.
.jpg)
.jpg)
