Kasinotalouden vuosina 1980-luvun lopulla osakemarkkina ylikuumeni. Tuolloin uutisia katsoneet voivat muistaa vielä uutiskuvat ihmisistä, jotka jonottivat Helsingin Aleksanterinkadulla pankkien edessä, että pääsisivät ostamaan muovikasseissa mukana kuljetetulla rahalla osakkeita, joita taksikuski oli suositellut. Jälkiviisaana voi todeta, että tässä ei käynyt hyvin.
Tätä muistikuvaa ei voi olla ajattelematta, kun seuraa epärealistisen korkeita reservimarkkinatuottoja lupailevaa kaupustelua tällä hetkellä. Talven 2026 aikana lehdistä on saanut lukea esimerkiksi kotiakkuja eläkeläisille puhelimessa myyvistä toimijoista, jotka lupaavat satumaisia tuottoja mystisiltä sähkön reservimarkkinoilta.
On totta, että reservimarkkinatuotot ovat olleet Suomessa historiallisesti erittäin korkeita. Mikäli akkujen tuottoa arvioidaan vain historiallisilla tuotoilla vaikkapa vuoden 2023 hintoja käyttämällä, tuottolaskelmat näyttävät fantastisilta. Menneet hinnat eivät kuitenkaan ole tae tulevista hinnoista.
Tässä artikkelissa sähkömarkkina-asiantuntijamme Tatu Kulla kertoo, mitä reservimarkkinat ovat, miten niiden hinnat ovat kehittyneet ja mitkä ovat ne tekijät, jotka ovat johtaneet reservimarkkinoiden tuotto-odotusten muuttumiseen.
Reservimarkkinat ovat kantaverkkoyhtiöiden (Suomessa Fingrid) pohjoismaisesti hallitsema työkalupakki sähköverkon taajuuden ja tasapainon hallintaan.
Reservimarkkinoilla on erilaisia tuotteita (FFR, FCR-N, FCR-D, aFRR, mFRR), joilla jokaisella on oma tehtävänsä sähköverkon taajuuden ja kysynnän ja tarjonnan tasapainon hallitsemisessa.
Kullakin reservituotteella on oma tekninen määritelmänsä, esimerkiksi miten FCR-N:ssä markkinalle osallistuvan laitteen, vaikkapa akun, tulee reagoida sähköverkon taajuuden muutokseen. Käytännössä siis markkinalle osallistuja tuottaa kantaverkkoyhtiölle teknistä palvelua.
Pohjoismaiset kantaverkkoyhtiöt ovat hallinneet pohjoismaista sähköjärjestelmää vuosikymmenien ajan. Tänä aikana heille on kehittynyt tekninen ymmärrys siitä, millä keinoin sähköverkko saadaan pidettyä tasapainossa kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa. Näiden määriteltyjen keinojen pohjalta on kehitetty reservimarkkinatuotteet ja se, kuinka paljon kutakin reservituotetta on oltava käytössä kunakin ajanhetkenä.
Lisäksi kantaverkkoyhtiöt ovat Pohjoismaissa sopineet teknisen analyysin pohjalta, kuinka paljon kutakin reservimarkkinatuotetta kunkin kantaverkkoyhtiön on hankittava.
Voidaankin siis sanoa, että reservimarkkinat ovat markkinat, joilla ostaja määrittää tuotteen ja kuinka paljon sitä hankitaan.
Reservimarkkinoilla kantaverkkoyhtiöt määrittävät markkinan koon. Toisaalta, kunkin reservituotteen hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Näin ollen on luonnollista, että markkinan koon pysyessä enemmän tai vähemmän vakiona, markkinalle tuleva uusi tarjonta laskee hintoja.
Valitaan tarkasteluun yksi reservituote, FCR-N eli taajuusohjattu käyttöreservi, ja tarkastellaan sen tarjonnan kehitystä. Tässä tarkastelussa olisi voinut olla mukana mikä tahansa muukin reservituote, kehitys on tuotteesta riippumatta yhtäläistä.
Fingrid ilmoitti 13.12.2023, että FCR-N-markkinalla oli hyväksyttyä kapasiteettia, eli tarjontaa 385 megawattia (MW). 17.11.2025 puolestaan hyväksyttyä kapasiteettia FCR-N-markkinalla oli 643 MW.
Alla taulukossa on esitetty, mistä eri lähteistä kapasiteettia toimitetaan markkinalle:
Vain noin kahdessa vuodessa akkujen määrä FCR-N-markkinalla on melkein viisinkertaistunut ja kokonaistarjooma markkinalla on liki kaksinkertaistunut.
FCR-N-tuotteen hankintamäärä on kuitenkin pysynyt tämän kahden vuoden ajan käytännössä muuttumattomana, ollen noin 120 MW. Kysynnän ja tarjonnan tasapainon muutoksen näkee hyvin tarkastelemalla FCR-N-markkinan hintojen kehitystä:
Hintoja vertailemalla nähdään, että keskihinnat ovat laskeneet yli 50%. Myös koko vuoden korkein hinta on laskenut. Tämä on luonnollisesti valitettavaa niille, jotka ovat investoineet vaikkapa akkujärjestelmään sillä oletuksella, että tuotot säilyvät vuoden 2023 tasolla koko akuston elinkaaren ajan.
Akkuja asennetaan koko ajan lisää, ja keskihinnat tulevat tuskin tästä nousemaan.
Vaikka hinnat reservimarkkinoilla ovat laskeneet, akkuja asennetaan silti kiihtyvällä vauhdilla. Reservimarkkinoiden lisäksi akulla täytyy siis olla jokin muu käyttötarve.
Akut ovat sähköjärjestelmässä varsinainen monitoimityökalu.
Suuret, suoraan sähköverkkoon kytketyt sähkövarastot voivat osallistua omistajansa sähkötaseen hallintaan. Näin toimiessa vaikkapa tuulivoimatuottajat voivat parantaa tuulivoimaloidensa tuottavuutta.
Jos pienempi sähkövarasto asennetaan sähkönkäyttökohteen yhteyteen, voidaan akulla madaltaa liittymän tehomaksuja. Esimerkiksi sähköautojen suurteholatureille akuston avulla saadaan puolestaan enemmän hetkellistä tehoa kuin mitä sähköliittymä mahdollistaisi.
Akuilla voidaan operoida sähkön tukkumarkkinoilla, eli ostaa sähköä silloin kun se on halpaa ja myydä takaisin markkinalle silloin, kun sähkö on kallista.
Akusto voi myös osaltaan auttaa sähkönkäyttäjää tuottamalla varavoimaa tai parantamalla sähkönlaatua paikallisesti.
Ja vaikka akku tekisi kaikkia näitä, voi se silti osallistua ainakin ajoittain reservimarkkinoille, vaikka näiden tuotto onkin keskimäärin laskenut.
Akkuja asennetaankin kulutuskohteisiin sen takia, että niillä saadaan aikaiseksi paikallisia hyötyjä (varavoima, kuormansiirto kalliilta tunnilta halvalle, tehomaksun hallinta) ja toisaalta voidaan osallistua sähkömarkkinoille. Investointilaskelmaa tehtäessä kaikki nämä tulovirrat täytyy ottaa huomioon ja sama pätee luonnollisesti myös akkujen käytön optimointiin ja akkujen operointiin.
Pelkästään yksittäisiltä markkinoilta ei akuilla välttämättä saavuteta suuren suuria tuottoja, mutta yhdistelemällä tuotot ja hyödyt eri lähteistä, akku voi olla edelleen erinomainen sijoituskohde. Tämä asettaa kuitenkin paineen akkuja toimittaville yrityksille tuottaa asiakasta aidosti hyödyttävää palvelua.
