Helmikuun 2026 sähkön hinnat herättivät paljon keskustelua. Media uutisoi poikkeuksellisen korkeista sähkönhinnoista, ja moni pohti, onko tilanne jo kriittinen. Mutta miltä kokonaiskuva näyttää? Onko Suomi kalliin sähkön maa? Ja onko hintakatolle oikeasti tarvetta?
Tämä blogiteksti on kirjoitettu versio aihetta käsittelevästä Youtube-videostamme, jolla Cactoksen sähkömarkkina-analyytikko ja treidaaja Väinö Tuuli käy läpi keskeisimmät huomiot helmikuun sähkömarkkinoista.
Helmikuun ensimmäiset päivät olivat sähkömarkkinoilla poikkeuksellisen kalliita. Päivän keskihinta ylitti viisi kertaa koko vuoden 2025 kalleimman päivän hinnan, ja päällimmäinen syy tähän löytyy erittäin kylmästä ja tyynestä säästä. Kova pakkanen lisäsi lämmitystarvetta, eli lisäsi kulutusta, kun taas tyyni sää heikensi tuulivoimatuotantoa.
Tarjonta siis pieneni samaan aikaan, kun kysyntä kasvoi, ja hinta muodostui sen mukaiseksi.
Tammikuussa syntyi uusi sähkönkulutuksen ennätys. Helmikuussa oli vielä kylmempää, mutta ennätystä ei kuitenkaan syntynyt. Miksi?
Syy löytyy hinnan ohjaavasta vaikutuksesta kulutukseen, eli kulutusjoustosta. Tammikuun ennätyksen mahdollisti suhteellisen edullinen sähkö yhdistettynä kylmään säähän: kulutus jousti ylöspäin, koska sähkö oli edullista. Kuitenkin helmikuun alussa, jolloin pakkaset olivat vielä kovempia kuin tammikuussa, myös hinta oli huomattavasti korkeampi, ja kulutus jousti alaspäin.
Suomessa lämpötila on tärkein vaikuttava tekijä sähkönkulutukseen, mutta myös hinnalla on merkittävä ohjaava vaikutus. Kun sähkön hinta nousee, esimerkiksi:
Markkina siis tasapainottaa itse itseään.
Helmikuun kalliista päivistä uutisoitiin runsaasti. On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa sähkön hinnan voimakkaat kausivaihtelut ovat normaaleja: talvella on kalliimpaa, kesällä yleensä halvempaa. Tähän syynä on kulutuksen eli kysynnän tason kausivaihtelu.
Yksittäiset huippukalliit päivät toistuvat lähes joka vuosi, mutta keskimääräinen hintataso ratkaisee kuitenkin pidemmällä aikavälillä. Kun vertaamme Suomen viime vuoden keskihintaa muihin Euroopan maihin, Suomi oli käytännössä edullisin yhden hinta-alueen maa. Edullisempia olivat vain Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan hinta-alueet, ja näillä alueilla kulutus on pientä ja esimerkiksi vesivoimatuotantoa on puolestaan paljon.
Totta on kuitenkin se, että vuoden 2026 tammi–helmikuun keskihinta on ollut korkea, ja tämä on varmasti aiheuttanut monelle harmaita hiuksia. Hinta on hetkellisesti noussut monien verrokkimaiden vuoden 2025 keskihintoja korkeammaksi.
.jpg)
On kuitenkin tärkeää pitää asiat perspektiivissä: Suomen alkuvuoden 2026 keskihinta on yllättävän lähellä Puolan koko vuoden 2025 keskihintaa. Puolassa korkeita hintoja on siis todennäköisesti nähty ympäri vuoden, eivätkä ne ole keskittyneet vain muutamalle talvikuukaudelle. Suomessa taas kevään ja kesän kuukaudet (kuten kuvaajassa näkyvä toukokuu 2025) ovat usein todella edullisia sähkön osalta. Emme näe mitään syytä sille, miksi näin ei olisi myös tänä vuonna. Tuulivoimakapasiteetti on lisääntynyt ja uusi siirtoyhteys Aurora Line kasvattaa sähkön siirtokapasiteettia Suomen ja Pohjois-Ruotsin edullisen hinta-alueen välillä.
Hintaan vaikuttaa huomattavasti myös sähkön tuotantomuodot. Esimerkiksi Puolassa tuotettiin vielä 69 % sähköstä fossiilisilla polttoaineilla, kun taas Suomessa kivihiilen, öljyn ja maakaasun osuus oli vain 2 %. Uusiutuvat energiamuodot kyllä lisäävät päivänsisäistä hintavaihtelua, mutta laskevat keskihintaa pitkällä aikavälillä.
Markkinoille on myös tulossa yhä enemmän joustavia ratkaisuja, kuten sähkövarastoja. Niiden avulla voidaan säädellä kysyntää ja tarjontaa niin, että markkinasta tulee vakaampi. Esimerkiksi akkuun voidaan ladata sähköä, kun hinta on matala, ja purkaa sitä verkkoon, kun hinta on korkea. Tämä lisää kysyntää halpoina hetkinä tai tarjontaa kalliina hetkinä, mikä tasaa hinnan vaihteluita.
Helmikuussa on myös uutisoitu siitä, että hallitus valmistelee sähkön hintakattoa. Tällä hetkellä kyse näyttää kuitenkin olevan kriisitilanteisiin tarkoitetusta mekanismista, joka ei vaikuttaisi kalliiden päivien tai edes viikkojen tilanteeseen.
Taloussanomien mukaan hintasäännöstely tulisi voimaan, kun sähkön markkinahinnat näyttäisivät olevan korkealla ainakin kuusi kuukautta. Käytännössä tuki sähkön kuluttajille ja pienille yrityksille aktivoituisi, jos sähkön keskihinta olisi yli 18 snt/kWh kuuden kuukauden ajan, ja ehtona on myös se, että EU:n ministerineuvosto julistaisi komission aloitteesta alueellisen hintakriisin.
Esimerkiksi helmikuussa tuo taso ylitettiin päivätasolla kuitenkin vain kuusi kertaa. Jotta kuuden kuukauden keskiarvo nousisi yli rajan, kyseessä olisi todellinen kriisi. Tällaisessa tilanteessa tuki olisikin hyvin perusteltu.
Päivänsisäistä hintakattoa ei siis ole ollut nyt suunnitteilla, vaikka tämä hallituksen valmistelema uudistus onkin nostettu esiin helmikuun korkeiden hintapiikkien yhteydessä. Päiväkohtainen hintakatto ei kuitenkaan olisi isossa kuvassa järkevä ratkaisu suomalaisten lompakoille. Se nimittäin poistaisi hinnan ohjaavan vaikutuksen.
Ilman hintakattoa sähkön markkinahinta ohjaa kulutusta tehokkaasti. Hintakatto taas vähentää kulutusjouston määrää, koska kuluttajan suora hyöty kulutusjoustosta vähenee. Koska kulutusjouston määrä pienenee hintakaton myötä, sähkön todellinen markkinahinta kallistuu kasvaneen kysynnän perässä.
Esimerkkilaskelmassa suomalaisten kulutus olisi ilman hintakattoa yhden tunnin aikana 13 000 MWh, ja hinta 200 €/MWh (20 snt/kWh). Voidaan ajatella, että kulutus on joustanut hieman alaspäin hinnan takia. Suomalaiset maksaisivat sähköstä yhteensä 2,6 miljoonaa euroa.
Kuitenkin hintakaton kanssa, joka esimerkissä on 140 €/MWh (14 snt/kWh), suomalaisten kulutus nousisi 500 MWh, koska kulutuksella ei olisi samanlaista motiivia joustaa. Tämä nostaisi markkinahinnan 300 €/MWh (30 snt/kWh). Suomalaiset maksaisivat sähkölaskuillaan suoraan 1,9 miljoonaa euroa.
Koska sähkön markkinahinta on kuitenkin maksettava sähköyhtiöille, jotka joutuvat joka tapauksessa maksamaan sähköstä markkinahintaa, nousevat sähkön kokonaiskustannukset suomalaisille. Jos valtio maksaa hintakaton ja markkinahinnan välisen erotuksen, 2,16 miljoonaa euroa, on hyvin todennäköistä, että se summa ajautuu suomalaisten maksamaksi esimerkiksi verojen kautta. Näin kokonaishinta sähköstä hintakaton kanssa olisi suomalaisille yli 4 miljoonaa euroa.
Hintakatto voisi siis paradoksaalisesti nostaa kokonaishintaa yli 50 %.
Suomessa kuluttajalla on jo nyt valinnanvapaus:
Tämä antaa yksilölle mahdollisuuden päättää riskitasosta itse.
Helmikuussa oli poikkeuksellisen kallista sähköä johtuen erityisesti sääolosuhteista, ja kulutusjouston myötä uutta kulutusennätystä ei tehty. Suomi on kuitenkin isossa kuvassa Euroopan edullisimpia sähkömaita keskihinnalla mitattuna, ja edullisia kuukausia tulee varmasti myös tänä vuonna. Maaliskuun alku onkin ollut jo huomattavasti edullisempi kuin helmikuu.
Sähkömarkkina myös toimii parhaiten silloin, kun hinnalla on ohjaava vaikutus, mutta erityisissä kriisitilanteissa sähkön hinnan tukimekanismeilla voi olla paikkansa.
Seuraavassa katsauksessa pureudumme maaliskuun hintoihin ja siihen, miten datakeskukset vaikuttavat sähkönkulutukseen ja hintaan.
